Mari Soppelan unelma jakaa lapsuutensa arktinen maisema perheensä kanssa täyttyi kun hän vei lapsensa ja aviomiehensä asumaan vuodeksi Pyhätunturille. Kun lapset myöhemmin kohdistavat fokuksen äitinsä elokuvanteon motiiveihin, hän joutuu pohtimaan omaa identiteettiään, pohtimaan mihin kuuluu ja pohtimaan äitinä olemista.

Onko väliä missä syntyy ja missä kasvaa? Muokkaako lapsuutemme maisema meitä ja luonnettamme?

Suomalaissyntyisen elokuvaohjaaja Mari Soppelan mieleen nämä kysymykset alkoivat nousta, kun hän muisteli ​​Pohjois-Suomessa viettämäänsä lapsuutta. Soppela on asunut puolet elämästään Amsterdamissa hollantilaisen miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Tunturit, revontulet. Pohjoisen yön hiljaisuus. Nuotion hehku erämaassa. Retket jäätyneen järven yli moottorikelkalla isänsä kanssa.

Halu jakaa osa lapsuuden sisäistä maisemaa omien lasten kanssa kasvoi mahdottomaksi sivuuttaa. Heräsi toivo, että lapset juurtuisivat hänen synnyinseudulleen Kemijärvelle. Marin unelma toteutui, kun hän muutti perheensä kanssa vuodeksi Pyhätunturille, napapiirin pohjoispuolelle.

Soppela on aina tallentanut videokameralla perheensä elämää. Hänen lapsensa ovat kasvaneet kameran edessä. Eikä tämä matka ollut poikkeus.

Niinpä näemme 10-vuotiaan Ilarin ja 12-vuotiaan Sannan aloittavan uuden vaiheen elämässään pienessä Vuostimon koulussa, jossa kukaan ei ole kuullut Britney Spearsista ja seudulla, missä vesi haetaan ämpärillä kaivosta. Tapaamme heidän ystävänsä ja opettajansa. Näemme lasten luistelevan jäätyneellä järvellä ja koemme heidän kesäiset uimaretkensä. Eläydymme ainutlaatuisiin luonnonilmiöihin yli kaksi miljardia vuotta vanhalla tunturilla arktisen erämaan tuntumassa.

Pyhätunturilla koettu elämä herää uudelleen eloon, kun Soppela näyttää teini-ikäisille lapsilleen kuvamateriaalia vuosia sen jälkeen, kun he ovat palanneet Amsterdamiin. Mitä muistoja Sannalla ja Ilarilla on tuosta ajasta? Mitä he ajattelevat Suomesta? Mitkä ovat heidän toiveensa ja haaveensa tulevaisuudesta?

Perhana nämä kysymykset - Ilari vastaa...

Elokuva saa uuden käänteen, kun parikymppiset Sanna ja Ilari kääntävät kameran äitiinsä 15 vuotta kuvausten jälkeen ja kysyvät: “Miksi teet elokuvia perheestäsi?”

Vähitellen matka äidin synnyinseudulle muuttuu eksistentiaaliseksi tutkinnaksi itsestä, identiteetistä ja kuulumisesta johonkin, kun Soppela joutuu ottamaan kantaa elokuvan tekemisen motiiveihin, muistoihinsa ja unelmiinsa. Hän joutuu pohtimaan mitä on olla suomalainen, emigrantti, elokuvien tekijä ja erityisesti äiti. Hän kokee sen vaiheen, kun lapset lakkaavat olemasta lapsia ja aloittavat oman itsenäisen elämänsä ja jättävät hänet taakseen.

27 vuoden aikana kuvattu Äidinmaa on todistus elämästä, johon on piirtynyt tunturin henki, merkkejä ikivanhasta merenpohjasta ja muinaisista kallioon uponneista muistoista. Soppelan etsintä, henkilökohtainen ja äärimmäisen rehellinen tutkimusmatka saa katsojan pohtimaan, mitä mielemme sisällä saattaa olla. Millaisia ​​maisemia kuljetamme mukanamme? Mihin unelmiin tartumme menneisyydestämme? Millaisia kertomuksia luomme ymmärtääksemme omaa elämäämme?

Kahden vuosikymmenen ajan olen tehnyt henkilökohtaisia dokumenttielokuvia perheestäni. Palkittu esikoiselokuvani 'Perheeni tarina' kertoo suomalaisesta suvustani yli sukupolvien. Toinen elokuvani 'Tallenteita kotoa' kertoo omasta avioliitostani, kolmas 'Kuka piru pimeässä näkee' tuntemattomasta, saksalaisesta isäni isästä. 'Äidinmaa' kertoo lapsistani ja itsestäni.

Säveltäjä Leo Anemaet ja ohjaaja Mari Soppela ovat taiteilijapari ja LPMA:n perustajia ja omistajia. LPMA Recordings tuottaa Anemaetin musiikkia ja LPMA Productions Soppelan elokuvia.

Puhutut kielet: suomi, hollanti, englanti
Elokuvan pituus: 79 min

Äiti ja ohjaaja Mari Soppela
Tytär Sanna Anemaet
Poika ja pianisti Ilari Anemaet
Aviomies ja säveltäjä Leo Anemaet
Kuvaus Mari Soppela Leo Anemaet
Luova tuottaja Cornelis Kasander
Editoija Mari Soppela
Säveltäjät Ilari Anemaet Leo Anemaet
Äänisuunnittelu Leo Anemaet
Tuottajat Leo Anemaet Mari Soppela
Tuotantoyhtiö LPMA Productions